"Vaikka minä vaeltaisin kuolemanvarjon laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa,sillä Sinä olet minun kanssani" Ps.23:4

 

Kuolemaa on monenlaista.Voi olla tunteiden syväjäätä,sielun autiutta.Ja lopullista poislähtöä.Hyvästijättöä elämälle.En olisi joskus uskonut voivani käsitellä tätä aihetta millään lailla.Minä joka kammoan sairaaloita,enkä ole halunnut ajatella kuolemaa.Muistan    kuinka joskus ystäväni sairastui syöpään,rukoilimme, ja mieleeni tulvi siinä samalla kaunis näky.Näin kuinka hän vaelsi " kuolemanvarjon laaksossa" yksin.Mutta sinne säteili valo, ja joku kattoi pöydän hänen eteensä.Näin vihreän samettinurmen,näin valkoisen pellavaliinan, ja ruoat ja juomat jotka siihen ilmestyivät.Kaiken ahdistuksen keskelle, vaanivien varjojen maisemaan tuli lepopaikka.Häntä palveltiin siinä, Ystävän kautta.En ole koskaan unohtanut näkyä.Hän kävi kyllä raskaan ajan läpi, mutta hänestä pidettiin huolta.Vielä ei ollut aika lähteä.Virvoittavat vedet virtasivat hänelle elämää.

 

Herra on minun Paimeneni,

ei minulta mitään puutu.

Vihreille niityille Hän vie minut lepäämään

virvoittavien vetten tykö Hän minut johdattaa.

Hän virvoittaa minun sieluni.

Hän ohjaa minut oikealle tielle Nimensä tähden.

Vaikka minä vaeltaisin kuoleman varjon laaksossa

en pelkäisi mitään pahaa,

sillä Sinä olet minun kanssani.

Sinun väkevä kätesi ja paimensauvasi  lohduttavat minua.

Sinä katat minulle pöydän minun vihollisteni nähden.

Sinä voitelet minun pääni öljyllä,minun maljani on ylitsevuotava.

Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaikkina elämäni päivinä,

ja minä saan asua Herran huoneessa iankaikkisesti

Ps.23